Taide siirtyy yhä enemmän verkkoon ja saa samalla uusia muotoja. Mitä digitaalinen taide oikeastaan on, ja miltä se näyttää nykyisin? Monessa tapauksessa kyse on ehkä perinteisin keinoin tuotetusta fyysisestä taiteesta, joka on myöhemmin dokumentoitu tai muunnettu sosiaalisessa mediassa tai muilla alustoilla julkaistavaksi.
Miten digitalisaatio vaikuttaa aikamme taiteeseen? Synnyttääkö se uusia mahdollisuuksia, ideoita, tavoitteita ja ilmaisumuotoja? Vai uhkaako taidetta köyhtyminen tai pinnallistuminen pikaviihteeksi? Supistuuko hitaan ja pohdiskelevan ilmaisun näkyvyys pikaklikkauksia keräävien taidemuotojen hyväksi?
Illan live-striimissä taideexpertti Maija Kasvinen haastattelee islantilaista professoria Margrét Elísabet Ólafsdóttiria ja saamme islantilaisen näkökulman aiheeseen ”taide verkossa”
Maija Kasvinen on kuraattori, joka on opiskellut Tukholmassa ja työskentelee nyt taiteen asiantuntijana Suomessa Taiteen edistämiskeskuksessa (Taike). Hän on työskennellyt julkisen taiteen parissa ja puhuu mielellään taiteen ja yhteiskunnan suhteesta muun muassa ”Kuution jälkeen” -podcastissa sekä Kauppakamarin vuosikokouksissa.
Margrét Elísabet Ólafsdóttir on erikoistunut modernin taiteen ja nykytaiteen estetiikkaan ja taideteoriaan. Hänen tutkimuksensa keskittyy modernismin syntyyn Islannissa sekä elektroniseen ja digitaaliseen taiteeseen Islannin näkökulmasta. Painopiste on video- ja datataiteessa. Margrét on kuratoinut näyttelyitä mm. Reykjavikin taidemuseolle ja LÁ-taidemuseolle sekä järjestänyt taiteilijavetoisia taidetapahtumia. Hän on yksi perustajista elektronisen taiteen Lorna-kollektiivissa, joka on järjestänyt Pikseliähky-festivaalin islantilaista vastinetta Pikslaverkia. Margrét on työskennellyt myös toimittajana, kääntäjänä, taidekriitikkona ja toimittajana. Hän on väitellyt estetiikasta ja taideteoriasta Pariisin Pantheon-Sorbonne-yliopistossa ja toimii professorina Islannin taidekorkeakoulussa sekä apulaisprofessorina Akureyrin yliopistossa.
