Heidi von Wright (Suomi) ja Lív Maria Róadóttir Jæger (Färsaaret) ovat molemmat ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi 2021. Tässä striimissä heitä haastattelee Malan Marnersdóttir.
Heidi von Wrightin (s. 1980) esikoisteos skör och spräcklig (2003) oli nokkela runokokoelma, joka ammensi lapsuudesta ja mielikuvituksesta ja keskittyi omalla hiljaisella tavallaan kielen sudenkuoppiin ja mahdollisuuksiin. Heidi von Wright on julkaissut seitsemän runokirjaa, jotka kaikki tarkastelevat tekstuaalisia mysteerejä ja kielellisiä pienoiskristalleja. Lisäksi hän on piirtänyt sarjakuvaruutuja blogiinsa. Vuonna 2020 hän kirjoitti yhdessä Jolin Slotten kanssa useita lyhytnovelleja, jotka julkaistiin hänen itsensä kuvittamana teoksessa Märkligt verkligt – Verkligt märkligt.
Heidi von Wrightin kahdeksas teos Autofiktiv dikt av Heidi von Wright (”Heidi von Wrightin autofiktiivisiä runoja”, suomentamaton) ei nimestään huolimatta ole suoranainen runokokoelma. Sen sijaan se sisältää eräänlaisia proosarunomuotoon kirjoitettuja anekdootteja ja muistoja. Niissä pääsevät ääneen sukulaiset – ennen kaikkea äidinäiti, mutta myös tämän äiti, äidinisä, äidinisän veli, isänisänisä, sisarukset ja muut sekä itse runominä. Kuulemme äidinäidin veljestä, joka kuljetti öljyä ja menehtyi saksalaisen pommikoneen hyökkäyksessä, isänisästä, jonka piano vietiin rajan yli ja viskattiin ojaan, isästä, joka syntyy keskosena, makaa keskoskaapissa ja saa konjakkia ”pisaran riepuun kaadettuna”.
Liv Maria Róadóttir Jæger (s. 1981) julkaisi vuonna 2014 runolevyn Mítt navn við hondskrift ja vuonna 2015 ensimmäisen runokokoelmansa nimeltä Hvít sól. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi Kööpenhaminan yliopistosta. Eg skrivi á vátt pappír on hänen toinen runokokoelmansa.
Lív Maria Róadóttir Jægerin Eg skrivi á vátt pappír -kokoelman (”Kirjoitan märälle paperille”, suomentamaton) runot kytkeytyvät ihmissuhteisiin sekä muiden runoilijoiden, kirjailijoiden ja filosofien teksteihin. Konkreettisia, abstrakteja ja jokapäiväisiä asioita kuvataan asiallisesti. Välillä kuvaus on yhtä yksinkertaista ja selkeää kuin loogisessa käsiteanalyysissa, kunnes kieli taas puhkeaa runolliseksi. Havaintoa tai aistimusta tulkitaan ja se kiedotaan kuvallisuuteen, josta saatetaan vuorostaan leikata sitaatteihin tai omaa rauhaa kaipaavan teinitytön erittäin suorasukaiseen toteamukseen.
