Andrzej Tichý (s. 1978) on julkaissut esikoisteoksensa jälkeen kahdeksan nimikettä. Tichýn tuotannon toistuvia teemoja ovat yhteiskunnan reunamilla ja pohjalla elävät ihmiset: pahoinvoivat lapset, psyykkiset sairaudet ja kurjuus sekä luokka ja rasismi. Hänen novellikokoelmansa Renheten (”Puhtaus”, suomentamaton) on jatkoa kuvauksille siitä, miten jotkin ihmiskohtalot kulkevat vääjäämättä kohti epäonnea. Tekstit vievät lukijan kaupunkeihin ja lähiöihin, asuintoihin ja kaduille. Novellissa ”Föreställningar” (”Käsityksiä”) kohdataan sotakirjeenvaihtaja, joka jumittuu sotaväen tuhotöiden dokumentoinnin sijasta itsemurha-aikeisiinsa ja siihen, miten etuoikeutettu kyseinen teko oikeastaan on. Lukija joutuu ilman turhia silotteluja kohtaamaan bussissa olevan skinin, kiinni jäävän varkaan ja jonkun, joka tappaa lapsuudenystävänsä vasaralla ikuisuudelta tuntuvan nöyryyttämisen jälkeen.
Renheten-kokoelmassa kaikuu niiden ihmisten yhteinen ääni, joiden elämä ja kuolema haastavat koko puhtaus-käsitteen. Haastava lähestymistapa jättää lukijan kysymystulvan äärelle: Kuka saa sotkut siivottavakseen ja hoidettavakseen? Kuka voi sanoutua irti käsiensä likaamisesta? Kenen voidaan sanoa puhuvan suunsa puhtaaksi?
