Ilmastoraportti on masentavaa luettavaa, ja minua hämmästyttää jälleen kerran se, miten vaikeaa meille ihmisille on muuttaa omaa käyttäytymistä. Tiedämme hyvin, että maapallon termostaatti rankaisee meitä ja että emme ole toistaiseksi onnistuneet kääntämään kehityksen suuntaa. Toivoa kuitenkin on, sillä yhä useampi maa on sitoutunut toimiin. Onnistuminen on YK:n mukaan mahdollista, mutta se vaatii ryhtymistä sanoista tekoihin ja tuumasta toimeen. Maailmanyhteisö tarvitsee niin mittavaa vihreää siirtymää, että se edellyttää toimia yhteiskunnan kaikilla aloilla, myös kulttuurialalla. Pohjoismainen kulttuuripiste on samaa mieltä siitä, että kaikkien tulisi ottaa vastuuta vihreästä siirtymästä. Vihreä siirtymä ja ilmastojalanjälki taas syntyvät arjessa esimerkiksi ruokahävikin, kulutuksen ja liikenteen myötä. Pohjoismainen kulttuuripiste on ympäristösertifioitu työpaikka, ja osana työtämme on vauhdittaa pohjoismaisen kulttuurialan osallistumista yhteiskunnan kestävään kehitykseen.
Kulttuurin rooli kestävässä kehityksessä
Kulttuurialaa ei mainita YK:n 17:ssä kestävän kehityksen tavoitteessa. Tiedämme kuitenkin, että taiteella on voimaa ja sisäsyntyistä potentiaalia luoda yhteiskunnallisia muutoksia. Taiteen ja kulttuurin kyky kertoa tarinoita voi herättää meidät pohtimaan omaa rooliamme maailmassa ja tavoittaa ihmiset eri tavalla kuin mihin faktat ja luvut pystyvät. Kulttuurialalla on siis ainutlaatuinen kyky yhdistää ihmisiä, herättää huomiota ja kertoa kestävästä kehityksestä, mutta myös tehdä siitä merkityksellistä yksittäiselle ihmiselle. Taiteella on lisäksi sama funktio, joka sillä on ollut jo tuhansia vuosia ja jossa luonto on toiminut sen ensisijaisena innoittajana. Estetiikan ja harmonian peruskäsitteet juontuvat luonnonjärjestyksestä. Taiteella on välittäjänä upea mahdollisuus viedä meidät takaisin luontoon, elvyttää luontosuhdettamme ja saada meidät pitämään luonnosta parempaa huolta. Taide on siten ratkaisevan tärkeää vihreän siirtymän kannalta.
Pohjoismaiden ministerineuvoston kulttuuriministerit keskustelevat tänä vuonna siitä, mitä odotuksia heillä on kulttuurin roolista kestävässä kehityksessä ja kulttuurisektorin roolista vihreässä siirtymässä. Ministerien on määrä hyväksyä uusi pohjoismainen kulttuuripoliittinen yhteistyöohjelma vuosiksi 2025–2030.
Pohjolan Visio 2030 on ennallaan, eikä kestävän Pohjolan tavoitteesta tingitä. Kulttuurisektorilla vision toteuttaminen voi silti saada hyvin erilaisia muotoja sen mukaan, onko projektirahoituksen hakijana yksittäinen taiteilija vai suuri kansallinen ja alueellinen kulttuurilaitos. Suurilla kulttuuriorganisaatioilla, joilla on omat talot ja näyttämöt, on toki suurempi ilmastojalanjälki kuin taiteilijoilla, joten niillä on myös suurempi vastuu vihreästä siirtymästä.
Pohjoismainen kulttuuripiste vastaanottaa kulttuuriprojekteilta vuosittain noin 2 000 tukihakemusta. Sen perusteella tiedämme, että kulttuuriorganisaatiot ja taiteilijat haluavat mieluusti olla osa vihreää siirtymää. On hyvin myönteistä, että kulttuurisektori ei näe ilmastoasiaa vain taiteen välineellistämisenä vaan että alalla on aitoa halua puuttua aikamme suuriin ilmastohaasteisiin.
Samalla on tärkeää vaalia taiteen vapautta ja erityistä kykyä luoda esteettisten ilmaisukeinojen ja tarinoiden monimuotoisuutta. Haluamme pienentää kulttuurituotannon ilmastojalanjälkeä vähentämättä kuitenkaan kulttuurin kerrontavoimaa: kykyä saada meidät ihmiset avaamaan silmämme ja aistimme tarinoiden kirjolle, jonka avulla voimme oppia uutta itsestämme ja toisistamme. Tieto ja oivallukset muiden ihmisten elämästä stimuloivat uteliaisuutta ja sitä kautta kykyä ymmärtää ja suvaita muita ihmisiä. Se on kestävän elämäntavan edellytys niin Pohjolassa kuin muuallakin maapallolla.
Gitte Grønfeld Wille, Pohjoismaisen kulttuuripisteen johtaja
