Keskustellaan kuvakirjoista

Kirjapino, jossa on kirjat jotka ovat ehdolla Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon saajaksi

Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinto on jaettu vuodesta 2013 lähtien, ja tänä vuonna ehdolla on paljon kuvakirjoja. Tekstin ja kuvien aihekirjo ulottuu perinteistä ja luonnonvoimista vaikeisiin aiheisiin, kuten sairauteen, suruun, köyhyyteen, ulkopuolisuuteen ja yksinäisyyteen. Vaikeuksien vastapainona ovat leikki, mielikuvitus ja hitunen huumoria, joka tuo elämään toivoa.

 

Kuvakirjan lukukokemus on parhaimmillaan silloin, kun voi lukea sekä tekstiä että kuvia ja ymmärtää niiden keskinäisen vuorovaikutuksen. Itse haluan kuitenkin käyttää kuvakirjoja myös keskustelun herättämiseen ja osoittaa, mitä mahdollisuuksia ne tarjoavat myös kieltä osaamattomalle. Kirjaa ei myöskään pidä tuomita pelkästään formaatin perusteella. Kuvakirjat voivat kirvoittaa kiinnostavia keskusteluja riippumatta siitä, oletko vanhempi, varhaiskasvatuksen tai peruskoulun opettaja tai yliopiston lehtori.

 

Pärmbild till boken Loftar tú mær? av Rakel Helmsdal

Rakel Helmsdalin Loftar tú mær? -kirja kuvaa kolmea sisarusta, joiden isomummo on kuollut. Pikkuveli, Sisko ja Isoveli ovat puutarhassa, ja lukija saa tutustua kuoleman lapsissa herättämiin ajatuksiin ja tunteisiin. Nuorimmainen ei itke, vaan elää tätä hetkeä. Sisko puolestaan lennättää leijaa, ja Isoveli suree ja muistelee isomummoa, vaikka hänen pitäisi vahtia sisaruksiaan.

Fäärin kieltä osaavien ja erilaista lukukokemusta kaipaavien kannattaa lukea kirja ääneen kahteen kertaan: ensin näyttämättä kantta ja kuvia ja vasta sitten upeiden kuvien kanssa. Vertailkaa sen jälkeen lukukokemuksia, jotka ovat luultavasti keskenään hyvin erilaisia. Voi myös olla kiinnostavaa tarkastella tekstin struktuuria, rakennetta ja mahdollisia toistuvia kaavoja.

Jos kieli on vieras ja vain kehyskertomus on tuttu, huomion voi keskittää kuvituksiin ja pohtia sitä, miksi hahmot ovat ilmeettömiä ja sisarukset nimettömiä. Vaihtoehtoisesti voi käsitellä Rakel Helmsdalin tekniikkaa ja kiinnostavia perspektiivejä. Halutaanko tällä lintuperspektiivillä sanoa jotakin? Pohtikaa myös, mikä tarkoitus on kirjan variksilla, valkoisella kyyhkysellä tai vanhalla puulla. Jos haluatte ottaa mukaan kielellisen näkökulman, hankkikaa lisätietoja fäärin kielen ominaispiirteistä ja opetelkaa muutamia fäärin sanoja.

 

 

Rebecca Bach-Lauritsenin ja Anna Margrethe Kjærgaardin Ud af det blå kertoo pojasta, jonka paras ystävä on kaktus. Pojan elämä on hyvin hallittua, ja kaikki on tarkasti järjestyksessä. Herätessään yhtenä aamuna poika huomaa, että huoneessa on käyty. Poika ei silti pelästy tai lamaannu, vaan on rohkea ja utelias ja saa selville, että talossa on karhu. Karhun löytäminen muuttaa pojan elämän, ja hän tuntuu täyttyvän elinvoimasta. Kun poika on leikkinyt ja riehunut karhun kanssa, järjestys on tipotiessään, mutta poika on silti tyytyväinen.

Ud af det blå -kuvakirjassa on niukasti tekstiä, joten se avautuu helposti myös tanskaa osaamattomille. Ennen ääneen lukemista voi katsella kantta ja otsikkoa ja pohtia, mitä kirja käsittelee. Katselkaa yhdessä kuvia. Mitä tapahtuu, kun karhu tulee mukaan kuvioihin? Vähän vanhempien lasten kanssa voi pohtia tekstin rakennetta: millaista teksti on ennen karhun tuloa ja millaista sen jälkeen? Keskustelkaa sen pohjalta esimerkiksi yksinäisyydestä ja ystävyydestä sekä siitä, mikä on totta ja mikä mielikuvitusta. Kirjassa on muutamia tärkeitä elementtejä, kuten pojan makuuhuoneen taulu ja kaktus. Mitä niille tapahtuu kertomuksen edetessä? Pohtikaa käytettyjä värejä ja muotoja – onko niillä jokin tarkoitus? Ehkä joku osaa yhdistää kertomuksen johonkin toiseen kirjaan.

 

 

Lopuksi haluan esitellä Karen Anne Buljon ja Inga-Wiktoria Påwen saamenkielistä kuvakirjaa Guovssu guovssahasat. Siinä käsitellään suulliseen kerrontaperinteeseen pohjautuvaa tarinaa, joka kertoo pelottavista ja värejä varastavista revontulista. Lapset kokeilevat kirjassa rajojaan, houkuttelevat luonnonvoimat esiin loitsulla ja oppivat ottamaan vastuuta vaaratilanteessa.

Tämä on hyvä esimerkki kertomuksesta, jota voi olla kielen vuoksi vaikea ymmärtää mutta josta on silti paljon puhuttavaa. Mitä saamelaisuuden tunnusmerkkejä kuvissa on? Keitä leikkiin houkuttelevat olennot mahtavat olla? Oletko nähnyt revontulia? Pelottavatko jotkin luonnonilmiöt sinua? Missä Saamenmaa sijaitsee? Monista kuvakirjoista riittää siis puhuttavaa, vaikka kieli ei olisikaan tuttu!

 

Mikaela Wickström, erikoiskirjastonhoitaja, Pohjoismainen kulttuuripiste

 

Kaikki kirjat ovat lainattavissa Pohjoismaisen kulttuuripisteen kirjastosta.

Facebeooksivuiltamme voit katsoa kaikkien ehdokkaiden online-haastattelut!