Tämän viikon online-elokuvaesityksen Anercan yhteydessä olemme kutsuneet veteraani-dokumenttiohjaajan Markku Lehmuskallion ja hänen poikansa Johannes Lehmuskallion keskusteluun elokuvasta ja sen syntymisestä. Keskustelun johtaa Petra Laiti, joka on tunnettu muun muassa työstään saamelaisten oikeuksien puoelesta.
Anerca kertoo pohjoisella napapiirillä Suomen, Ruotsin, Norjan, Grönlannin (Tanska), Kanadan, Alaskan (Yhdysvallat) ja Venäjän valtioiden rajojen sisäpuolella elävistä alkuperäiskulttuureista – rajoja, joita nämä kulttuurit eivät ole piirtäneet.
Anerca on elokuva arktisen alueen alkuperäiskansojen hengityksestä. Hengitystä on kahdenlaista, on elämää ylläpitävää hengitystä ja olemassa oloa ilmaisevaa hengitystä.
Inuiittien kielessä runon synnyttämistä merkitsevä sana on sama sana kuin sana hengittää. Sana on johdannainen sanasta anerca. Anerca merkitsee sielua, elämän hengitystä.
Kun henkilö, yhteisö tai kansa hengittää olonsa riemua tai tuskaa, se ilmituo jotain, joka on irti arkipäivästä tai on syvällä arkipäivässä ja joka on hengittäjälle tärkeää – se on elämän hengitystä. Elokuvassa Anerca arktiset kansat hengittävät.
