Onko pilapiirroksesta tullut paperitiikeri?

Ruotsalainen pilapiirtäjä Karin Z Sunvisson kommentoi sitä, mitä pilapiirroksen nykytila kertoo aikamme demokratiasta ja miten pilapiirrokset voivat säilyttää teränsä poliittisena työkaluna.

Miksi naispuolisia pilapiirtäjiä on niin vähän? Tämä kysymys sai vihdoin vastauksen viime vuonna. – Ei niitä ole vähän! Naiset eivät vain näy, koska heidän töitään ei julkaista.

Tämä valkeni minulle viime keväänä, kun istahdin alas Arbetets Museumin intendentin, taidehistorioitsija Carina Milden kanssa ja ryhdyimme valmistelemaan näyttelyä Med pennan genom glastaket.  Näyttelyssä oli esillä kaikkien aikojen ensimmäisen Women Cartoonists International Award -kilpailun sata finalistia. Tämän naispuolisille pilapiirtäjille suunnatun kilpailun järjesti ranskalainen United Sketches, ja aloite tuli helsinkiläiseltä pilapiirtäjältä Kianoush Ramezanilta.

Edessämme levittäytyi siis sata parasta työtä, mutta kaikkiaan ehdotuksia oli tullut yli tuhat noin 260 piirtäjältä eri puolilta maailmaa. Naispuolisia pilapiirtäjiä oli siis todistetusti olemassa, ja he olivat loistavia. Mutta miksi emme tienneet heistä mitään? Miksi heitä ei näkynyt kaikkien kansainvälisten pilapiirtäjäverkostojen jäsenkunnassa?

Siksi, että naispuolisilta pilapiirtäjiltä puuttuvat julkaisualustat. Heidän töilleen ei ole kysyntää, koska heitä ei tunneta eikä heidän töitään julkaista. Lehtien pilapiirroksille varattu kapea palstatila on jo useiden vakiintuneiden miespiirtäjien valtaama. Poliittisille pilakuville varattu tila taas on niin häviävän pieni, että kukaan ei ole vaivautunut vaatimaan tasaisempaa sukupuolijakaumaa.

Samalla useimmat poliitikot kuitenkin pitävät pilakuvia ja oikeutta ilveillä vallanpitäjille elintärkeinä sananvapauden kannalta. Sama pätee yleensä myös päätoimittajiin, jotka ovat itse supistaneet pilakuville varatun tilan postimerkin kokoiseksi. Mutta millaisesta demokratiasta pilakuva toimii osoituksensa, jos vain murto-osa julkisessa keskustelussa näkyvistä kuvista on naisten tekemiä?

Piirtäjästä tulee pilapiirtäjä vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Vain tässä kohtaamisessa pilakuvalla voi olla merkitystä poliittisena muutosvoimana. Nykyään on rajattomat mahdollisuudet itsejulkaisuun sosiaalisessa mediassa, mutta puhun nyt sellaisen vastaanottajan kohtaamisesta, joka ei välttämättä ole itse valinnut kuvan näkemistä (tai päätynyt näkemään sitä vastaanottajan mieltymyksiin mukautuneiden algoritmien ansiosta järjestelmässä, joka on kehitetty silittämään käyttäjiä myötäkarvaan). Pilapiirtäjä ei käy työnsä edetessä sisäistä, hypoteettista keskustelua jo valmiiksi samoin ajattelevien kanssa. Keskustelu käydään suurta massaa edustavan tahattoman vastaanottajan kanssa, joka sattuu törmäämään kuvaan julkisessa tilassa. Millainen ymmärrys tällä vastaanottajalla on? Mitkä symbolit tai kuvalliset viittaukset hänelle avautuvat? Miten kuvaa voidaan tulkita – ja tulkita väärin?

Tämä kuvitteellinen keskustelu on prosessi, joka takaa kuvan saavuttavan tavoitteensa eli ilmaisevan poliittisen viestin ja siirtävän siten valtaa puolelta toiselle. Menetelmä on kuitenkin tärkeä nimenomaan julkisuudessa toimiville kuvittajille, koska kuva pakottaa tavalla, johon teksti ei kykene. Me emme voi kieltäytyä näkemästä kuvaa, mutta tekstin voi aina jättää lukematta. Kuvan vaikutus on välitön. Tässä piilevät poliittisen pilakuvan herkulliset mahdollisuudet ja kutkuttava ennakoimattomuus sekä sen potentiaali yhteiskuntaa ravistelevana taidemuotona. Pilapiirroksen on tavoitettava ne, jotka eivät sitä etsi. Muuten se muuttuu paperitiikeriksi. •

Karin Z Sunvisson

 

 

Kolme lasikaton murskannutta naispilapiirtäjää:

 

Siri Dokken (Norja)

Analyysiä, tyyliä ja huumoria – hänen kuvissaan on kaikkea tätä. Sitä paitsi hän on maailman ainoa pilapiirtäjäprofessori!

 

”Miltä nyt tuntuu?” Kommentti #metoo-keskustelun jälkilöylyissä.

 

 

Marilena Nardi (Italia)

Raskaan sarjan pilapiirtäjä, josta välittyy italialaisen antifasistisen vastarintaliikkeen perintö. Hän ei pelkää sen paremmin EU:n kuin mafiankaan gangstereita.

 ”Oh what an effort!”.

Doaa el-Adl (Egypten)

Kunnioitusta herättävä piirtäjä, joka on joutunut kuviensa vuoksi syytteeseen kotimaassaan mutta jatkaa silti rohkeasti korruptoituneiden vallanpitäjien hätyyttelyä niin Egyptissä kuin ulkomaillakin. (Lue haastattelu täällä).

 

Kirjoittajasta:

Karin Z Sunvisson (s. 1981) on ruotsalainen pilapiirtäjä, joka opiskeli Pariisin ÉNSADissa ja asuu Ruotsissa ja Serbiassa.

Hän on projektipäällikkönä verkostossa Nätverk för kvinnliga bildskapare – om bildsatir och skapandeprocesser, jonka Arbetets Museum ja Svenska Institutet perustivat viime syksynä. Tavoitteena on, että hanke ”kasvaisi ja kehittyisi kansainvälisesti ja tulisi vahvaksi globaaliksi verkostoksi, jossa institutionaalinen ja kollegiaalinen tuki auttaa vähentämään ulkopuolisuutta ja eristäytymistä ja joka painostaa toimituksia ja toimijoita käyttämään naispuolisia pilapiirtäjiä ja julkaisemaan heidän töitään nykyistä enemmän”. (Lähde: Arbetets Museum)

Sivusto:

www.k-a-r-i-n.biz