Miten pohjoismaalaiset painiskelevat surun kanssa? Yksi alkaa sienestää, toinen kääntää kirjan, joka käsittelee elämän suurinta katastrofia: lapsen ennenaikaista kuolemaa, ja kolmas työstää suruaan uppoutumalla autofiktiiviseen kirjoitushankkeeseen. Varmaa on kuitenkin se, että suru keikauttaa elämän päälaelleen. Välillä suru astuu koputtamatta sisään. Toisinaan taas on aikaa valmistautua, mutta se ei vähennä menetyksen aiheuttamaa kipua.
Suru on suosittu teema aikamme pohjoismaisessa kauno- ja tietokirjallisuudessa. Monet pohjoismaiset kirjailijat ovat kulkeneet Joan Didionin jalanjäljissä ja kirjoittaneet läheisen menettämistä seuranneesta suruprosessista. Didionin romaanista Maagisen ajattelun aika (2006) on tullut anglosaksisen nykykirjallisuuden klassikko. Romaani kuvaa vuotta, jolloin sairaus vei sekä kirjailijan miehen että parin yhteisen tyttären.
Surukertomukset rikkovat kuolemattomuuden illuusion ja tuovat meidät lähemmäksi todellisuutta. Kuolemasta puhumisen ei pitäisi olla tabu. Seuraavassa on vinkkejä viime vuosina julkaistusta laadukkaasta pohjoismaisesta kaunokirjallisuudesta, joka tarttuu vaikeaan mutta tärkeään suruteemaan:
1. Suomi: Katriina Huttunen: Surun istukka (Kustantamo S&S, 2019)
Katriina Huttusen tytär teki itsemurhan lääkkeillä, joita hänelle oli määrätty masennukseen. Kirjassa ei etsitä sovitusta. Teksti on raivokasta ja epätoivoista, ja kaikkein vähiten kirjailija säästää itseään. Kääntäjä Huttunen on todennut löytäneensä oman kielensä vasta tyttären kuoleman jälkeen. Siihen saakka hän oli keskittynyt tulkitsemaan muiden tekstejä.
2. Ruotsi: Tom Malmquist: I varje ögonblick är vi fortfarande vid liv (Natur & Kultur, 2016, suom. Joka hetki olemme yhä elossa)
Tom Malmqvist kirjoittaa rehellisesti ja sydäntä särkevästi Karin-vaimonsa kuolemasta. Karin on viimeisillään raskaana, kun hän sairastuu vakavasti. Parin yhteinen lapsi syntyy keisarinleikkauksella juuri ennen Karinin kuolemaa. Jäljelle jäävät Tom, Livia-tytär ja yhteisen elämän muistot. Romaani voitti Dagens Nyheter -lehden kulttuuripalkinnon vuonna 2016, ja se oli ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi samana vuonna.
3. Norja: Long Litt Woon: Stien tilbake til livet. Om sopp och sorg (Vigmostad & Bjørke, 2017, suom. Minun sienipolkuni: sienestyksen parantava vaikutus)
Long Litt Woons romaani on sikäli poikkeuksellinen, että se kertoo sienistä ja surusta. Minä-kertoja tekee miehensä äkillisen kuoleman jälkeen syväsukelluksen sienitieteen kiehtovaan maailmaan. Hän tutustuu moniin sienestäjiin ja kouluttautuu sienineuvojaksi. Useille kielille käännetty romaani sisältää myös herkullisia sieniruokareseptejä.
4. Tanska: Naja Marie Aidt: Har døden taget noget fra dig så giv det tilbage: Carls bog (Gyldendal, 2017, suom. Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin: Carlin kirja)
Runoilija Naja Marie Aidtin ohut romaani koskettaa herkkävireisyydellään. Aidt saa tiedon siitä, että hänen poikansa Carl tekee kuolemaa sairaalassa onnettomuuden jälkeen. Romaani tarkastelee surun vaiheita, ja mukaan on siroteltu viitteitä kirjallisuuden muihin surukuvauksiin. Romaani on raskas mutta vapauttava lukukokemus ennen kaikkea kauniin kielen takia.
Kaikki romaanit ovat saatavissa Pohjoismaisen kulttuuripisteen kirjastosta. Kaksi viimeksi mainittua nimikettä ovat saatavissa myös ruotsiksi. Varaa kirjoja verkkokirjastostamme tai soittamalla numeroon +358 10 583 1000. Varauksen teko edellyttää kirjastokorttia.
Kira Nalin, Pohjoismaisen kulttuuripisteen erikoiskirjastonhoitaja
