Olen pukeutunut pitkiksiin ja valkoiseen kangasnappiseen silkkipaitaan, jota en jaksanut silittää. Ratkaisu on puolihuolimaton, mutta tänään ei ole etäkokouksia. Tulevat konserttini on peruttu, ja seuraava esiintyminen on vasta lokakuussa. Nyt keskityn kirjoittamaan musiikkia ja librettoa esitykseen, joka perustuu Leonora Christina Skovin romaaniin ”Den der lever stille”. Minulle on tärkeää pukeutua kunnolla, vaikka seuranani onkin tänään vain 92 Pohjoismaiden ministerineuvoston kulttuuri- ja taideohjelmaan lähetettyä tukihakemusta.
Tanskan kulttuuriministeri Joy Mogensen on maininnut nuoruuden suosikkialbumikseen ”Absolut Music 2:n”, mikä sai monet kulttuurihenkilöt ja toimittajat syyttämään häntä huonosta mausta. Tanskassa rakastetaan moista kulttuurista närkästymistä. Samassa artikkelissa ministeri kertoi myös soittavansa klassista pianoa, mutta sillä ei ollut merkitystä. Istun kuudetta viikkoa Kööpenhaminan Islands Bryggellä sijaitsevan asuntomme sängyssä ja olen pinonnut tietokoneen alle kolme suurta tyynyä ja kirjan. En ole tottunut viettämään näin paljon aikaa perheen kanssa. Tuntuu tavallaan vapauttavalta ja tutultakin, että työ ja vapaa-aika sulautuvat toisiinsa, päivien tempo hidastuu ja lähtö- ja tuloaula on suljettu. Talon ohi ajaa pari autoa, mutta muuten on hiljaista. Koronakaranteeni saa minut kumma kyllä tuntemaan, että olen vähän normaalimpi ihminen. Nythän kaikki muutkin käyvät kaupassa tukka sekaisin outoina vuorokaudenaikoina.
Monet kollegat pitävät etäkonsertteja YouTubessa, Instagramissa tai Facebookissa, ja olen alkanut stressata sitä, että minun pitäisi tehdä jotain vastaavaa. Aarhusissa on luotu drive-in-konserttipaikka. Ruotsalaisten koronastrategiaa seurataan hermostuneina, ja tilannetta voisi verrata jopa veljeskansojen väliseen futisotteluun. Ruotsi vastaan Tanska – kumpi on esikuvallisempi? Kumpi on voittanut nyt ja kumpi voittaa pitkällä aikavälillä? Tanskan koko kulttuurielämä on suljettu näillä näkymin 10. toukokuuta saakka, ja kaikki suuret tapahtumat, festivaalit ja muut on peruttu syyskuuhun saakka. Tiedämme, että kulttuurielämä avautuu viimeisenä. Se on synnyttänyt suurta epätoivoa, mutta yhteislaulujen, kirjallisuuden, elokuvien ja museoiden verkkonäyttelyjen suosio on samalla osoittanut sen, että kulttuurielämyksiä kaivataan. Juuri kulttuuri ja taide yhdistävät meitä tällaisessa kriisitilanteessa.
Eilisiltana katsoin lasten kanssa Kuninkaallisen teatterin kolmituntisen ”Romeo ja Julia” -baletin. Se ei maksanut yhtikäs mitään. Ehkä juuri maksuttomuus on koronan kestämättömin seuraus kulttuuri- ja taidealalla. Kaikkein suosituimmat vapaat taiteilijat voivat yhä saada tuloja, mutta kukaan sisällöntuottaja ei pidemmän päälle elä maksuttomilla taide-elämyksillä. Koronan luomat kulutustottumukset vaativatkin uusia liiketoimintamalleja, jos niitä aiotaan jatkaa myös yhteiskunnan avauduttua.
Minua huudetaan, koska näkkäri on loppu. Miksi lapseni unohtavat jatkuvasti panna voin jääkaappiin leipiä tehtyään? Olemme epäonnistuneet kasvatuksessa. Mieheni kolistelee tuoleja suhteettoman paljon, ja keittiössä on muutenkin huono akustiikka. Voisitte kiitos vaan muutenkin olla kaikki hipihiljaa silloin, kun äänitän sävellyksiäni pianon ääressä!
Kristina Holgersen
Säveltäjä, laulaja ja musiikkiasiantuntija Pohjoismaiden ministerineuvoston Kulttuuri- ja taideohjelmassa
