Pohjoismainen kulttuuripiste ja Taidemaalariliitto aloittavat kolmevuotisen taidemaalaushankeen

Kvinna målar på en stor duk på golvet

Nordic Painting on vuosina 2022–2024 toteutettava yhteistyöprojekti, jonka kumppaneina ovat Helsingin Pohjoismainen kulttuuripiste ja Taidemaalariliitto.

Projektiin sisältyy vuotuista näyttely-yhteistyötä jostakin toisesta Pohjoismaasta tulevan kolmannen osapuolen kanssa. Vuoden 2022 yhteistyökumppanina on Norjan taidemaalariliitto Landsforeningen Norske Malere . Kaksiosainen näyttely järjestetään Taidemaalariliiton galleriassa Helsingin keskustassa sekä Pohjoismaisen kulttuuripisteen perinteikkäissä tiloissa Suomenlinnassa 2.–20. marraskuuta 2022.

 

Tammikuussa 2022 toteutettiin molempien liittojen jäsenistölle suunnattu avoin haku, joka poiki kaikkiaan 106 hakemusta. Niiden pohjalta tulevaan näyttelyyn valittiin neljä taiteilijaa. Valinnat teki jury, jossa olivat mukana LNM:n Randi Thommessen ja Maiken Stene, Taidemaalariliiton Alina Mänttäri ja Sampo Apajalahti sekä Pohjoismaisen kulttuuripisteen Annika Bergvik-Forsander. Norjasta mukaan valittiin Ingrid Toogood ja Espen Brændsrød ja Suomesta Satu Raitiainen sekä Meri Toivanen.

 

Pohjoismainen kulttuuripiste on Pohjoismaiden ministerineuvoston alainen kulttuurilaitos, jonka tehtävänä on käynnistää ja tukea yhteispohjoismaisia taide- ja kulttuuriprojekteja sekä edistää tietämystä pohjoismaisesta nykytaiteesta ja kulttuurista Suomessa ja muualla Pohjolassa. Nordic Painting -projektissa Pohjoismainen kulttuuripiste rahoittaa vierailevien pohjoismaisten taiteilijoiden osallistumista näyttelyihin.

 

Osallistuvat taiteilijat 2022

 

Ingrid Toogood (s. 1976) toimii monialaisesti maalauksen, kuvanveiston, installaatiotaiteen ja performanssin saralla. Hän käsittelee varjoja ja peilejä hyödyntävissä optisissa illuusioissaan tyhjyyden ja menetyksen teemoja. Peili ja varjo edustavat häilyviä todellisuuden ilmenemismuotoja ja tarjoavat tavan manipuloida tilakäsityksiämme kaksi- ja kolmiulotteisuutta hyödyntämällä. Varjotehosteet ja lukuisat peilit luovat kuvapinnalle kuvitteellista syvyyttä. Tällä tavoin Toogood ottaa kuvapinnan lähtökohtaisen litteyden tosissaan ja vie samalla maalausta uusiin suuntiin ja ulottuvuuksiin. Syvyys ei ole enää litteyden esteenä, ja maalaus sekä maalatut veistokset asemoituvat näiden kahden vastakkaisen tilaulottuvuuden välille. https://www.toogood.no/

 

Espen Brændsrød (s. 1969) opiskeli Askerin taidekoulussa (1989–1991) ja Valtion käsityö- ja taideteollisuuskoulussa Oslossa (1991–1996). Hänen taiteilijantyönsä keskittyy maalaukseen, piirustukseen ja kuvanveistoon. Brændsrødin teokset ovat usein tulosta prosessiluonteisista käytännöistä. Oslon Galleri LNM:ssä vuonna 2001 pidetyn esikoisnäyttelyn jälkeen hänen töitään on ollut esillä muun muassa Norjan taiteilijaliiton tiloissa (Oslo), Pohjois-Norjan taiteilijakeskuksessa (Svolvær) ja Trafo-taidehallissa (Asker). Hänelle on myönnetty taiteilijan tulotakuu, ja hänen töitään on hankittu moniin julkisiin instituutioihin, kuten Norjan ulkoministeriöön ja Norjan Pankkiin. http://www.brendsrod.no/

 

Satu Rautiainen (s. 1982) valmistui Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi vuonna 2008. Taiteellisessa työssään Rautiainen tutkii taiteen, käsityön ja teollisen muotoilun yhtymäkohtaa naiseuden ja maalauksen näkökulmasta. Hän maalaa vesi- ja öljyväreillä paperille. Suurilla vesivärimaalauksillaan hän tarkastelee maalauksen perinteitä ja maalausta nykyajassa. Rautiaisen teoksia on useissa julkisissa taidekokoelmissa, esimerkiksi Valtion, Kiasman, Espoon modernin taiteen museon (EMMA) ja Helsingin taidemuseon (HAM) kokoelmissa. www.saturautiainen.com

 

Meri Toivanen (s. 1996) asuu Suomessa ja Belgiassa ja viimeistelee parhaillaan kuvataiteilijan maisterintutkintoaan Antwerpenin kuninkaallisessa taideakatemiassa. Toivaisen töitä on esitelty ryhmänäyttelyissä Belgiassa. Toivanen tutkii töissään figuraation rajoja maalausprosessin kautta osittain monokromaattisella värienkäytöllä sekä häivyttämisen, pirstaloimisen ja hajauttamisen elementeillä. Inspiraation lähteenään Toivanen käyttää suomalaista elokuvahistoriaa. Hän leikittelee populaarikulttuurin palasia edustavien kuvien katkeamisella, jolloin uusia oivalluksia voi syntyä.